Yksinäisyys – siunaus, joka tappaa

/
Share

 
Lukijan viesti, johon blogi pohjautuu.
 
”En tiedä onko minkälaisia/minkäänlaisia kokemuksia aiheesta, mutta (…) esitän itsekin aihetoiveen blogiin. Yksinäisyys. Siinä on toki monta eri ulottuvuutta, enkä itsekään osaa ajatellakaan millaista on se täydellinen yksinäisyys, kun ei oikeasti ole ketään. Mutta aika monenlaisesta muusta kylläkin. Se on raastavaa, kalvavaa ja aina yhtä lannistavaa, ja uskon että siitä voisi kirjoittaa vaikka mitä.”
 
 
Yksinäisyys vs. yksinolo
 
”Katsoa peiliin. Tuntea olevansa kaksin verroin yksinäinen.” – Arto Melleri
 
Yksinäisyys on eristyneisyyden tunnetta – juuri siksi ihminen voi olla seurassakin yksinäinen. Mitä erityisempi tyyppi, sitä helpommin hän tuntee erillisyyttä. Erityisyyttä voi tässä tapauksessa ajatella positiivisena tai negatiivisena seikkana: olet yhtä yksinäinen viisaana hölmöjen keskellä kuin hölmönä viisaiden keskellä. Yksinäisyyden voi määritellä myös kyvyttömyydeksi elää itsensä seurassa tyytyväisenä.
 
 
Ota yksinäisyys vakavasti – se tappaa
 
Ihmistä ei ole luotu yksin, vaan osaksi muita – osaksi heimoa, osaksi perhettään. Esimerkiksi John Cacioppon tutkimuksen mukaan yksinäisyys lisää kuolemanriskiä 20% – koin mielenkiintoisena, että aivoja kuvattaessa huomattiin yksinäisyyden kivun aktivoivan samoja osia kuin fyysinen kipu ja nostavan verenpainetta.*
 
Tämä ei yllätä: evoluution näkökulmasta heimosta karkoittaminen on tarkoittanut usein kuolemaa tai vähintäänkin pienempää todennäköisyyttä saada jälkeläisiä – siksi kehollasi on painavat syyt tuottaa yksinäisyydestä kivun tunnetta. Kärsit siis enemmän yksinäisyydestä kuin pitäisi, mutta toisaalta nykymaailma tarjoaa useita tapoja harhauttaa yksinäisyyttään.
 
 
Opi elämään yksinäisyyden kanssa tai voit päätyä väärän ihmisen syliin
 
Paras neuvo, mitä tuoreelle sinkulle voi antaa? Jokaisen tulee osata olla yksin ilman, että tuntee yksinäisyyttä – silloin seuraavan suhteen voi aloittaa vapaudesta käsin; ei siksi, että tarvitsee jonkun. Sillä on valtaisa ero astuuko parisuhteeseen välttääkseen yksinäisyyttä (pelosta) vai siitä, että on löytänyt jonkun niin hyvän tyypin, ettei kerta kaikkiaan voi elää ilman tätä.
 
Sitä paitsi: yksinäisyydenhän ei edes tarvitse olla tuskaa – jos viihtyy itsensä kanssa ei ole koskaan yksin. Oppia elämään yksin, jopa nauttimaan siitä. Useimmat eivät osaa. Moni väittää osaavansa olla yksin, mutta kun tarkastelee miten ihminen on oikeasti toiminut, voi huomata, ettei hän ole oikeasti ollut yksin koko aikuisikänään.
 
 
Vaikka pitäisitkin yksinäisyydestä – etsi silti kanssakulkijoita
 
Toisaalta ihmisen tulisi ymmärtää, että yksinäisyys on kirous siinä mielessä, että ihmeet tehdään yhdessä. Olen oppinut: mitään ihmeellistä ei tehdä yksin. Kirjoitin ”Voittaja kanssakulkijana” –blogiin näin: Voittaja ymmärtää, ettei kukaan voita yksin. Täyteen mittansa kasvettuaan hän käyttää ylästatustaan auttaakseen muita – jakaa voitoistaan kunniaa niille joille se kuuluu: ystäville, onnettarelle sekä suotuisalle kasvualustalle.
 
Lisää yksinäisyydestä helmikuussa.
 
 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi
 
 
* https://www.psychologytoday.com/articles/200307/the-dangers-loneliness

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.