Eikä pimeillä Jumalilla ollut enää valtaa minuun

/
Share

 
Sanoin hänelle: Minea, sisareni, lapsuuteni ja nuoruuteni oli kuin kirkas, syvä puro, mutta miehuuteni oli kuin suuri joki, joka hajoaa laajalle alalle ja peittää paljon maata, mutta sen vesi on matala ja pysähtyy juoksussaan ja mätänee.

Mutta kun tulit luokseni, Minea, kokosit kaikki vedet ja vesi lähti riemuiten juoksemaan syvään uomaan ja kaikki minussa puhdistui ja maailma hymyili silmissäni ja kaikki paha oli minulle taas kuin hämähäkinverkot, jotka käsi pyyhkäisee vaivatta tieltään.

Sinun tähtesi tahdoin olla hyvä, eikä pimeillä jumalilla ollut enää valtaa minuun.
 
– Mika Waltari (Sinuhe, egyptiläinen)
 
 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.