Valheidentiteetin rakentaminen sosiaalisessa mediassa

/
Share

 
Ennen identiteetti oli sisäinen asia, joita heijasteltiin ulospäin. Nykyään marssijärjestys on käänteinen: normaalit ihmiset ovat alkavat brändätä itseään ja elää enemmän ”brändikuvansa” mukaisesti kuin oman luonteensa. Tämä on mielipuolista.
 
Ensimmäinen merkki oireista on, kun kaikesta on tehtävä oman itsensä markkinointitapahtuma, joka todistetaan kuvalla sosiaaliseen mediaan. Yhtä iso asia kuin onnistunut treeni on se, että salikuvassa näkyvät vaatteet ovat trendikkäitä ja vieressä hymyilevät treenikaverit liikkuvat oikeissa piireissä. Ravintolassa ruokaan ei kosketa ennen kuvaa. Musiikkikonsertin paras biisi on videoitava muille. Toisille näyttäminen on tärkeämpää kuin oma kokemus.
 
Kaikkeen tulee jonkinlainen pakkomielteinen sivumaku: tavaroita ja kokemuksia ostaessa mietitään asian itseisarvon lisäksi ”viboja”, jotka sosiaalisessa mediassa vouhottamisesta saa. ”Katsokaa kaikki, minkä yllätyksen järjestin ystävälleni!” Hankintojen lisäksi valheidentiteetin rakentaminen kaappaa myös henkilön muunkin elämän. Identiteettinsä ulkopuolelle kadottanut ihminen kerskuu töissä täydellä kalenterillaan – luo itsestään myyttiä ”kiireisenä” ja ”tärkeänä” ihmisenä.
 
Jonkinlainen mielipuolinen näytös on käynnissä, mutta kenellä ja miksi?
 
Äkkiä identiteetti on enemmän ulkopuolinen kuin sisäinen asia; sitä on näytettävä ja kailotettava ympäriinsä. Johtuuko se ihmisen tarpeesta kuulua johonkin, vai tahtoon nostaa omaa sosiaalista asemaansa, vai sittenkin pelosta hukkua maailman kohinaan? Olipa vastaus mikä tahansa, mahdollinen eksyminen käy kalliiksi: on surkea kohtalo elää elämänsä toisten mieliksi ja elää elämäänsä sitä varten miltä se näyttää, ei miltä kaikki tuntuu ja mitä itse pitää tärkeänä.
 
Pahimmassa tapauksessa päätyy IG-tytöksi, tykkäyksien mustaksi aukoksi.
 
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Yksi vastaus artikkeliin “Valheidentiteetin rakentaminen sosiaalisessa mediassa”

  1. Mikko sanoo:

    Mä oon miettiny monesti että alkaessani kuvata jotain huikeeta tilannetta niin on täytynyt tehdä jonkinlainen valinta että haluaako uhrata oman kokemuksensa nyt hetkessä jotta saa kokemuksen säilöttyä talteen ja toimisi vain “reportterina/tilanteen ikuistajana”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.