Tie valoon

/
Share

 
Hän, joka rakkautensa kadottaa
voi aina toivoa.
Vaan jos hän toivonsakin kadottaa
riittää, jos jaksaa uskoa.
 
Sillä usko on päätös, siinä missä toivo päättely.
Ja kun jaksaa uskoa, oppii
rakastamaan auringonpaistetta,
veteen karannutta melodiaa, keskiyön syvyyttä.
 
Tärkein on ehkäpä siksi usko,
koska sitä koetellaan (!) ja se on
muiden kahden kadotessa
viimeinen portinvartija ennen melankoliaa.
 
Se kääntää varjoihin vajonneen valoa kohti.
 
Usko on lahja
Rakkaus ja toivo opetellaan.
Joskus jopa kadottamalla ne.
 
Juhannuksena 2016, Saimaan rannalla.
 

Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.