Tie valoon

/
Share

 
Hän, joka rakkautensa kadottaa
voi aina toivoa.
Vaan jos hän toivonsakin kadottaa
riittää, jos jaksaa uskoa.
 
Sillä usko on sokea päätös, siinä missä toivo päättelyä;
ja kun jaksaa uskoa,
oppii jälleen rakastamaan auringonsäteitä,
veteen karannutta melodiaa, keskiyön syvyyttä.
 
Kenties siksi meidän pelastaja on usko,
koska sitä koetellaan (!) ja se on
muiden kahden kadotessa
viimeinen portinvartija ennen melankoliaa.
 
Se kääntää varjoihin vajonneen valoa kohti.
 
Usko on lahja
Rakkaus ja toivo opetellaan.
Joskus jopa kadottamalla ne.
 
Juhannuksena 2016, Saimaan rannalla.
 
 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.