Avainsanan "tietjoiltaeiolepaluuta" tulokset

Humala proosan keinoin

Kuinka känniä voisi ilmentää muulla tavoin kuin ”mis oleb? Minä tanssilattia” -viesteillä? Tarvittiin katkonaisuutta. Hölmöjä ajatuksia. Sekoamispistettä! Vaikea tehtävä, josta selvisin nipinnapin kuivin jaloin Maestro Valtteri Airaksisen pelastamana.

Lue lisää »

Vihan ja surun suhteesta

Väitän, että viha on heikkojen tapa olla surullinen: vihaamalla ihminen saa surustaan otteen – tuntee olevansa heikon sijaan vahva. Monesti saattaa huomata, kuinka heikkouden paljastavat tunteet (mm. suru, pettymys, pelko) on otettu hallintaan vihan avulla; (mieti vaikka poliittisia keskusteluja!) se on toisaalta ymmärrettävää – eläinmaailmassahan heikot ovat heikoilla. Heikkoudessa on kuitenkin totuutta enemmän kuin vahvan esittämisessä, sen vuoksi siitä on kirjoitettava.

Lue lisää »

“Tiet, joilta ei ole paluuta” -romaanin johdanto

"Punavuori käänsi avainta ratissa – moottori sammui, ja hiljaisuus laskeutui hänen ympärilleen. Pieniä lumihiutaleita leijaili auton tuulilasiin ja suli vedeksi valuen siitä noroina pois; syksy ei vielä tiennyt, muuttuako talveksi vai ei. Mies sai aavistuksen, että tämän yön jälkeen sekin päätös olisi kypsempi."

Lue lisää »