Runopoika Helsingissä, diili sanomalehti Kalevan kanssa ja muita kuulumisia

/
Share

 
Kuukausi kuin hakisi säettä, jota ei löydä…
 
Kävin sopimassa Kalevassa, että alan kirjoittaa sinne blogia nimeltä VALONKANTAJA ja se käsittelee yksinomaa itsensäkehittämistä. Tarkoitus olisi kirjata kaikki opittu viisaus pieniin kiteytyksiin – tehdä oma suomalainen jalat-tiukassa-maasssa versio Paolo Coelhon Valonsoturista. Olivat oikein varanneet valokuvaajan napsimaan kuvia. Saapa nähdä. Yleensä inhoan kuvia, joissa olen yksin – ne ovat liian minäkeskeisiä omaan makuuni.
 
Tämä viimeviikolla Rotuaaripicnikissä napattu kuva on enemmän mieleeni, ystävien keskellä hymy on aitoa:
 

 
Käväisin myös kuukausi sitten Helsingissä ja jonkinlainen poikamainen usko maailmankylän ehtymiseen valtasi mielen. Pääkaupungin svengi ja lumous! Vai oliko se sittenkin profeetallinen kauhu? Ateneumista palattuani kirjoitin siitä kelvollisen runonkin:
 
Bulevardi 12
 
Kaupungin juuret kasvavat kiinni
                      kerrostalojen
seinien oksien varjojen suojissa
ihminen syö falafelia
 
Baabelin torni on jälleen pystyssä,
meillä mahdollisuus ymmärtää toisiamme
 
Helsinki 17.6.2017
 
Pitäisi kirjoittaa enemmän runoja. Monitulkinnallisuuksien luominen viehättää. Helsingin reissun jälkeen oli sitten kahdet polttarit ja kahdet häät… Onpa ollut loistava kesä! Kiitos sinulle kanssakulkemisesta, jatketaan uusin aihein viimeistään elokuussa!
 
Kaikkea hyvää & Valonvoimia,
M.
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.