Kipinästä, ystävyydestä ja rakkaudesta

/
Share

 
”Et voi rakastua ilman kipinää, mutta et voi rakastaa ilman ystävyyttä.”
”Aikamoinen yksinkertaistaminen,” laululintuni totesi.
”Merkittävin kysymys kuuluu: MIKÄ on se elementti, jolla kipinä ja ystävyys yhdistyisivät?”
 
Hän vilkaisi minuun aivan kuin ystävyytemme ei kuuluisi tällaisten kysymysten esittäminen.
 
”En ymmärrä,” hän taivasteli, ”miksi asia on tärkeää.”
”Eikö ole niin, että ystävyys paranee ajan myötä? Ja eikö sitoutuminen tuo asioita, joita ei voi saada sitoutumatta? Ja eikö ole myös siten, että ihastuminen on huumaavaa, mutta kestää vain hetken? Ja että rakastuminen aiheuttaa ihmisessä kemiallisen cocktailin, joka vääjäämättä kuluu loppuun tai muuttuu rakastamiseksi?”
”Onhan noissa jotain perää, mutta en ymmärrä mistä yhdistämisestä puhut.”
 
Väläytin hymyäni kuin murhan ratkaissut salapoliisi dekkarissa.
 
”Ystävyyden ja kipinän yhdistävä tekijä on yhteys. He keillä sellainen on sitä vaalikoot, sillä se hyvin on harvinaista. Ja mikä taas takaa yhteyden? Kommunikaatio.”
”Ai, että puhuminenko on omaperäinen ratkaisusi?” Laululintuni sirkutti ironisesti. “Nuo ovat itsestäänselvyyksiä.”
”Ovatko? Eikö ihmisellä ole juuri tapana ihastua mysteereihin? Ei tarvitse katsoa kuin Fifty Shades of Greytä niin huomaa, että mitä surkeammat kommunikointitaidot, sitä suurempi seksisymboli.”
”Tuo on vain yksi typerä esimerkki. Ihastuminen on monen asian summa.”
”Itse sanoit kerran, ettet voisi seurustella tyypin kanssa, joka haisee väärälle!”
 
Laululintuni tirskui, kuvittelin hetken aikaa tehneeni osuvan pointin.
 
”Sun ongelma on,” hän aloitti, ”että analysoit kaiken aina puhki ja ettet ymmärrä naisia. Ei nämä asiat ole analysoitavissa. Kylmällä järjellä ei voi selvittää lämpimän sydämen asioita.”
”Ja mikä siinä on se ongelma,” ihmettelin.
”Entä jos toinen haluaakin mysteerityypin, joka karauttaa moottoripyörineen yönsumuun? Tunteissa piehtaroivat saakin jäädä kotiin vollottamaan luusereina. Kenties olisi parempi, jos palattaisiin aikaan, jolloin miehet eivät turhaa pöpisseet? Ennen ukot tekivät ja akat olivat tyytyväisiä. Nykyään on paljon puhetta ja vähän tekoja! Että jotenkin järjellä voisit yhdistää rakkauden ja rakastumisen? Ja vielä pelkällä puheen voimalla? Aika ylimielinen ajatus jopa sinulta. Sitä paitsi: rakkaus on mysteeri ja ei suostu tuollaisiin insinöörikaavoihin ja sun keittiöfilosofiamuottiin.”
 
Laululintu oli oikeassa. Tietenkin. Vitsit eivät ole hauskoja selitettynä, runoudesta katoaa valtaosa lumousta tulkinnan mukana.
 
”Ehkäpä analysointi on heikkous,” myönsin hiljaa, ”mutta puolustuksekseni totean, että käsitteellistäminen on myös vastuunottoa – ja se taas on tärkeää, jos tahtoo olla kohtalonsa kapteeni. Pimeyden voimat vaanivat. Oletko ajatellut, miksi jotkut sanovat olevansa kyynisiä rakkauden suhteen? Kyynisyys on seurausta siitä, että odotukset ovat suurempia kuin toteuma. Mikä on näiden välissä? Avaruuden hiljaisuus, kommunikaation puute. Yhteys, joka katosi.”
 
Tämän sanottuani otin laululintuni käsiini ja tungin sen takaisin häkkiinsä. Pimeydessä kuulin sen laulavan hiljaa.
 
 

 
 
Gonna write a song so she can see
Give her all the love she gives to me
Talk of better days that have yet to come
Never felt this love from anyone
She’s not anyone, she’s not anyone, she’s not anyone

 
 

 
 
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.