Hän, joka oppii vain muiden virheistä, ei elä

/
Share

 
Ei itseään ja elämää pidä ymmärtää itsensä vuoksi, vaan elämänsä vuoksi.
 
On kahden ääripään ihmisiä: toiset oppivat kaiken elämällä, mutta heidän on sen vuoksi opittava kaikki kantapään kautta. Toisen ääripään ihmiset oppivat kaiken muiden tekemistä virheistä, mutta eivät osallistu elämään. Nykyään suositun mielipiteen mukaan ”mitään sellaista ei saa kritisoida, jota ei ole itse elänyt.” Vaatimus omakohtaisuudesta on harhainen ja naivi. Itse jakaisin metakognitiiviset oppimistasot näin:
 

  • Ensimmäinen taso: Oppii omista virheistään.
  • Viisaan taso: Oppii toisten virheistä.
  • Guru-taso: Oppii asioista, jotka voisivat tapahtua (näkymättömästä).

 
Jokaiseen tasoon liittyy vaaroja.
 
Ensimmäisellä tasolla vaarana ovat itsepetos sekä väärät tulkinnat. Toiseen tasoon liittyvä ongelma on, että muiden asioista oppiessa voi tehdä helposti virhearvioita. Kolmannella tasolla homma muuttuu vielä vaikeammaksi: se vaatii kykyä hahmottaa näkymätön, tehdä analyyttisia päätelmiä ja arvioida kriittisesti johtopäätöksiään. Kahteen jälkimmäiseen tasoon liittyy myös jo mainittu eristeneisyyden vaara: opit asioita turvasatamasta käsin, itse osallistumatta.
 
Mikä on siis optimaallisin painoluku oppia, jos keinot asetetaan janalle siten, että toisessa päässä on pelkästään elämästä oppiminen ja toisessa päässä pelkästään analyysin kautta oppiminen? Kuten todettu: monia asioita oppii ja kokee vain itse ryvettymällä elämänmyrskyissä. Täten myös ensimmäisen tason oppimista tarvitaan. Kyse on siten henkilökohtaisesta valinnasta – päätöksestä, mikä suhdeluku palvelee parhaiten elämää.
 
Elämätilanne, metakogniset taidot, riskinottokyky kaikki yhdessä tekevät yhtelön, jolla ratkaista painotus. Vauva oppikoon pelkästään elämällä, vanhus sen sijaan oppikoon kokemuksen ja turvallisuutensa vuoksi pitkälti toisesta ääripäästä. Tämä neuvo ei estä laskuvarjohyppyä. Toisin sanoen: lapsenmielisen tulisi painottaa muuta kuin kantapään kautta oppimista, vanhaatekoa oleva ihminen voisi harkita uuteen heittäytymistä – kivuliaan oppimisprosessin uhallakin.
 
Uusia blogiaiheita otetaan vastaan. Ainakin liikakiltteydestä on tulossa jossain välissä sanaa.
 
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.