Luopumisesta

/
Share

 
Älä sure. Kaikki mitä menetät tulee luoksesi toisessa muodossa. – Rumi
 
Hurraa! Sain lisää lukijapalautetta! Siinä annettiin purtavaksi mielenkiintoinen aihe: luopuminen ja irtipäästäminen. Käsittelin kyseistä teemaa proosarunolla jo pari viikkoa sitten; läpikattavampi syväluotaus vaatii, että teen kolmijaon luopumisen suhteen.
 
 
Suhteet
 
Kirjoittaessani siitä, kuinka ”jotain parempaa tulee aina tilalle” tarkoitin nimenomaan ihmissuhteita. Mistä tietää tulisiko jonkun olla elämässäsi? Siitä, että hän on. Mistä tietää, että jonkun ei tule olla siinä? Hän ei ole. Sopivat ihmiset jäävät elämääsi – siksi olet joka ikinen kerta jonkun hävitessä elämästäsi voittaja. Jos löytyy tahtoa, löytyy tie. Jos ei löydy tahtoa, löytyy selitys. Ja se, ettei ole tahtoa riittää syyksi.
 
Rakkaus ja ystävyys voivat elää vain vapaudessa. Et edes halua elämääsi sellaisia ihmisiä, jotka eivät siinä halua olla. Jotkut sanovat: ”Jos se vain muuttuisi…” Eli toisen pitäisi muuttua mielikuvasi mukaiseksi, jotta voisit olla hänen kanssaan? Kuulostaa ehdolta, kuulostaa kontrolloinnilta. Ehdoton rakkaus ei aseta ehdoksi edes sitä, että jonkun olisi oltava juuri sinun kanssasi jotta rakastaisit häntä. Haluat kaikkien olevan vapaita. Jos joku tahtoo irti – päästä.
 
 
Kaikki, mitä luulit omistavasi
 
Irtipäästäminen on usein mielikuvastaan irtipäästämistä. Näiden mielikuvien pitäminen kahlitsee meitä ja vastaavasti irtipäästäminen vapauttaa. Mitä suurempi kuilu mielikuvalla verrattuna todellisuuteen, sitä suurempi tuska. Irtipäästäminen voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun luulee omistavansa jotain, mikä on vain lainassa. Ja loppujen lopuksi kaikki on vain lainassa: et omista edes kehoasi – se on lainassa sielullasi. Kannattaa olla hyvä vuokralainen.
 
Koska elämä, terveys ja omaisuus on vain lainassa, niihin ei tulisi suhtautua omistavasti, vaan kunnioituksella. Nauttia väliaikaisesta omistusoikeudesta. Mielestäni ajatus on vapauttava: kukaan ei voi viedä sinulta yhtään mitään, koska et omistanut sitä alun alkaenkaan.
 
 
Korvaamattomat asiat
 
Tietysti on menetyksiä, joita ei voi korvata. ”Jos ihminen elää tarpeeksi pitkälle hän menettää lopulta kaiken rakastamansa”, kuten Sam Harris kirjoitti. Juuri tämän vuoksi surutyö on elämän yksi tärkeimmistä taidoista. Korvaamattomissa asioissa surutyön ensimmäinen askel on tuntea kiitollisuutta kaikesta mitä sai, ehkäpä osata arvostaa asiaa jo ennen kuin menettää. Elä joka hetki -kappaleessa surutyötä kuvataan varsin oivallisesti:
 
Se tajus, ettei sydäntä voi kylmettää vain osaks
vaan surut pitää surra, sulattaa kivikova
ja niin mies itki, itki itsensä rikki,
kunnes loppui kyyneleet ja kultareunukset pilvis.
Vaikka ystävyys tuo kaunis ei tuu koskaa takas,
niin ainaki se oppi: joskus frendii sattuu rakastaa.
Itsesääli, viha, katkeruus – mädättää elämän,
jos niille annat vallan ne estää sua elämästä.
Älä laita pahaa kiertää, pelkästään hyvää
ja jokaiselle joka tekee niin mä kumarran syvään.
 
Lion De La Vega & Andy ConTio – Elä joka hetki
 
 
Alkuperäinen lukijapalaute
 
”Totuus on ihmeellinen ja oikeastaan aika selvä:
joka ikinen kerta
kun jotain jää taakse parempaa tulee tilalle.”

 
Tämän tekstin, tämän lainauksen mä oon käyny lukemassa viime viikkoina uudestaan ja uudestaan. Niin itsestäänselvää, ja silti vielä ajoittain kompuroin, vaikka mulle tätä yritettiin opettaa jo muutama vuosi takaperin. Mutta onneksi se helpottuu, eikä enää tarvi ihan yhtä kauaa lyödä päätä seinään… Niin, en tiedä, ajattelin silti pyytää lisää aiheesta luopuminen, irti päästäminen. Vaikka sitten sen varjolla, että vuoden vaihtuminen tarkoittaa aina uutta alkua, uutta mahdollisuutta ja tietenkin paheista luopumista. Paitsi et mä ajattelin alkaa harrastamaan aiempaa enemmän paheita, koska ajattelin tavallaan vähä niinku elää tai jotain.
 
VS: Toivottavasti tässä blogissa oli jotain pointteja. Yksi hyvä kirja aiheesta on muuten Tommy Hellstenin “Saat sen mistä luovut”. Siitä teoksesta vahva lukusuositus!
 
 
Lopuksi: Irtipäästämisen siunaus
 
“Consider it: every person you have ever met, every person will suffer the loss of his friends and family. All are going to lose everything they love in this world. Why would one want to be anything but kind to them in the meantime?”
 
― Sam Harris, The End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason
 
 

 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.