Suosionosoituksista ja liimaperseilijöistä

/
Share

 
Ilokseni sain huomata, että viime viikolla Jari Sarasvuo oli saanut tarpeekseen ”liimaperseilijöistä”, (linkki videoon blogin alla) joiden mielestä penkissä pönöttäminen on OK, mutta seisaaltaan suosionosoittaminen on häpeällistä.
 
Mieleeni juolahti muitakin esimerkkejä liimaperseilystä.
 
Itse olen kokenut mielenkiintoiseksi, miksi lätkässä laukauksen kiinni saanut maalivahti ansaitsee kotiyleisöltään aplodit, mutta lentokoneen laskeutumiselle taputtaminen lasketaan nykyään ”häpeälliseksi” ja ”juntiksi”.
 
”No, ne tekee vaan duuniaan, kone hoitaa laskut… Ei siinä ole mitään ihmeellistä.”
 
Eli kävit päiväseltään lentämällä Pariisissa tapaamisessa (jonka olisit voinut hoitaa videopalaverillakin) ja ehdit VIELÄ yöksi kotiin pienessä punaviinipöhnässä vaimon viereen ja se ei ole ollenkaan ihmeellistä?
 
”Mun status kärsii, jos alan pellenä taputtamaan.”
 
Ehkä… Toisaalta mulkkuna eläminen käy loppujen lopuksi raskaammaksi.
 
”Mun taputukset kärsivät inflaatiota!”
 
Eivät muuten kärsi. Kuten tiedät ennestään, käsiesi edestakaisin liikuttaminen on virkistävää puuhaa ja jaksat kyllä hetken tsempata ja antaa arvoa toisen työlle, vaikka et pitäisikään siitä.
 

 
Minun mielestäni suomalaiset voisivat taputtaa aina kun joku uskaltautuu julkisesti esiintymään yleisölle. Terkkuja Jarille: liityn mieluisasti jenginne jakamaan huikeita standing ovautioneja. Terveisin ystäväsi: Nuoreksi itsensä tunteva, tämän talouden vielä pelastava, KTM mallia 2015.
 
 
Jarin video:
 
http://www.linnake.fi/inspiraatiorokotus
 
Monterealissa ei ollut liimaperseilijöitä, kun kapteeni Saku Koivu palasi syövän voittaneena:
 

 

Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.