Kesä 2009 – Muovipussit, joita tuulet heittelevät öisin

/
Share

 
Ettei edes itsensä humalaan juominen parantanut hänen oloaan.
 
Pakkahuoneenkadun päässä leijaili yksinäinen muovipussi,
maassa hylätty pizzalaatikko, kirkuvat lokit.
”Muovipussit, joita tuulet heittelevät öisin”,
olisiko siitä novellin nimeksi?
Miksi kirjoittaa maailmassa, jossa kaikki on jo kirjoitettu?
Aurinko oli noussut jo kattojen ylle; pizzeriat sulkivat ovensa,
Ohihurjasteleva taksikuski haukotteli rattinsa takana.
 
Parin tunnin päästä tulisivat koirankäyttäjät, aamuvirkkuset
Sunnuntaireippaina. Reippaana elämästä, jossa
Uudet terveysreseptit, suorittaminen ja elämänohjeet
eivät loppuneet: ”kuinka olla voittaja”, ja muuta sellaista.*
 
Miten se novelli alkaisi ja kuka sitä lukisi
Ja miksi? Miksi helvetissä?
Kaikesta epäilystä huolimatta
hän istui katukivetykselle alas, kirjoitti:
”Mies katsoi ikkunasta ulos: kaadettuja roskiksia,
taivaalla tuulen mukana leijuvia muovipusseja,
asfaltilla poikittain lepäileviä pizzalaatikoita,
joiden viimeisiä pizzanmurusia kyyhkyset nokkivat kilpaa.
Kilpajuoksu, joka oli hävitty.
Köyhyys, rahattomuus, lohduttomuus.
Maailmassa, jossa kaikki lasketaan valuutoissa…”
 
Hän näki jo kotitalonsa, juoksi loppumatkan
kuin mies, jolla on sydämensä päällä jotain,
jonka tahtoisi pudottaa matkalle.
Mutta ei vain voi. Ei vain voi.
Läpi ovien kerrostalon eteiseen,
jonka käytävässä haisi yleensä kusi tai oksennus,
lamput särisivät ja vilkuttivat tyhjää valoaan.
 
Hän kutsui asuntojärjestelyään tilapäiseksi,
koska ei sitä vakituiseksikaan kehdannut kutsua.
Depression, melankolian ja epätoivon cocktail
oli ottamassa häntä kiinni; rahat olivat loppu, finito.
Tyhjyyttä, absoluuttista nollapistettä,
lähenevä pankkitili puristi häntä kuin
pihdit ohimoiden sivuilla.
On rahan arvo mikä tahansa niin nolla on aina nolla,
se ei inflaation mukana muutu.
Tämä hänen toisen vuoden kauppatieteilijänä pitäisi tietää.
(Tämän ymmärtämiseen hänelle menisi vielä monta vuotta*.)

 

* Pystyin välttämään kiusauksen parannella tätä 2009 kirjoitettua tekstiä, mutta nämä kaksi pientä lisäystä tein.

 

Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.