Humala proosan keinoin

/
Share

 
Kukaan ei lähde kirjoittamaan esikoisromaaniaan uskotellen, ettei siitä tulisi palkittu kulttiteos; illuusio ja pilvilinnat pitävät sateenkaarta ilmassa. Yksi leimahduksistani Tiet, joilta ei ole paluuta -romaanin suhteen oli idea kertojaäänen muuttamisesta vastaamaan kulloistakin päähenkilön tunnetilaa. Esimerkkinä toimii runomainen rakastelukohtaus. Vihalle, surulle, ylpeydellekin löytyi oma lauserytminsä.

Humalan kuvaaminen oli kuitenkin ehkä herkullisinta kaikista. Kuinka känniä voisi ilmentää muulla tavoin kuin ”mis oleb? Minä tanssilattia” -viesteillä? Tarvittiin katkonaisuutta. Hölmöjä ajatuksia. Sekoamispistettä!

Vaikea tehtävä, josta selvisin nipinnapin kuivin jaloin kustannustoimittaja Maestro Skantsin pelastamana:

 
Missä vaiheessa järki katosi kuvista, hän ei tiedä. Kädessä kynällä raapustettu numero, kenen? Nyt eläväisyys heiluu kuin keinu, maa katoaa jalkojen alta, tammiparkettilattia, keittiönpöytä, häikäisevät valot.

Daniel etsii vapaata tasoa vapaassa pudotuksessa. Hän sukeltaa keittiönpöydän alle makaamaan!

Vain tämä tulee muistaa: hänellä on idea siitä, miten saada Susanna mukaansa Brasiliaan. Se pitäisi muistaa, muistaa. Mutta miten hän on tässä? Pöydän alla? Pitää pohdiskella tapahtunutta. Hän oli soittanut Simonan takseineen. Nainen oli tullut, jossain oli näyttäydytty, edustettu ihan. Enää en odota sinua, en ketään, en mitään. Olet kadonnut elämästäni, etkä takaisin tule. Tänä iltana Loppuunmyyty, jossa jytää: Bum-Bum-Bum. Tiskiltä tarjoillaan juomaa, sitä haetaan.

TIET JOILTA EI OLE PALUUTA s.72

 
Seuraava romaaniote omistettu ystävälläni Pullalle, joka löytää sopivan yösijan milloin mistäkin:

 
Nyt hän makaa siinä, pöydän alla. Jos lähtisi tästä ryömimään, kenties saisi eteisen vaatekaapissa nukkua rauhassa? Voisivatko yön enkelit olla hänelle sen verran suosiollisia? Kautta coitus interruptusin, yritän. Ryömi mies nyt, ryömi. Matka on p-i-t-k-ä. Välähdyksiä illasta: Susannalla koko huolestuneisuuden repertuaari kasvoillaan häntä seuratessaan, Tarulla verettömät huulet El Metadon kosketellessa naisseuralaistaan salaa pöydän alla… Ryömi mies nyt, ryömi.

Kengät jalasta sätkien jokaiseen suuntaan, käytävällä siksakkia. Vaatekaapin ovet aukeavat kuin paratiisin portit, kengistä tyyny kuin itsestään – hetken, jos silmiään lepuuttaisi. Vaikka tuntuu kuin lähtisi lentoon, lentoon lähtisi.

TIET JOILTA EI OLE PALUUTA s.73

 
Romaani ja blogiteksti ovat kaukana toisistaan – oikeastaan vasta kokonaisuuden nähdessään voisi sanoa, kuinka hyvin tällainen kikkailu toimii. Esittelin tekstinäytteet, sillä en tiedä ketään toista kirjoittajaa, joka olisi käyttänyt ”kertojaääni muuttuu tunnetilan mukaan” -tyylikeinoa. (Jos joku tietää jonkun, pistäkää viestiä!) Sen tosin tiedän varmuudella, että tämä on jätettävä pelkäksi mausteeksi, tai muuten romaanin helppolukuisuus joutuu koetukselle.
 
Peace & Respect
-M-
 
 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.