Lisää havaintoja Sami Minkkisestä

/
Share

 
Pohdin pitkään onko minulla oikeutta kritisoida Sami ”havaintoja parisuhteesta” Minkkistä.
 
Sami kirjoittaa kauniisti rakkaudesta ja saa naamansa televisioon. Julkisuus tuo mukanaan naisia ja äkkiä vastasynnyttänyt ”vanhasta taviselämästä” peräisin oleva nainen ja vauvanitku eivät pysty vastamaan uusiin houkutuksiin.
 
Hän antaa ihastukselle mahdollisuuden ja rakastuu. Mitä sitä kritisoimaan? Ehkäpä se on moraalisesti arvelluttavaa, mutta sitä tapahtuu. Neil Straussin mukaan myös rokkitähdet ja näyttelijät tekevät näin – vaimot/bändärit vaihdetaan parempiin kun menestystä tulee.
 
Sekin on ollut tiedossa, ettei nykyään edes normimiehet uhraudu perheen eteen. Ei meillä ole vastuuntuntoa tai vastuunkantoa. Väsynyt vaimo jätetään kotiin ja todetaan, ettei homma ole oma juttu. So not. Meillä ei ole velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia.
 
Kirjoitin isäpojista jo aiemmin varsin kärkkäästi. Tekstin löydät täältä.
 
Eilen Minkkinen ihmetteli miksi hänen vanhemmuus on kyseenalaistettu. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka mies keksii syytöksiä, joita häneen ei ole kohdistettu. Ei hänen vanhemmuuttaan ole kyseenalaistettu – on vain todettu, että yhdestä vauvasta tehtiin rikotun perheen lapsi.
 
Epäilemättä hän on aivan loistava isä omalla näkemisajallaan. Kuten Karalahtikin.
 
Ehkäpä Minkkisessä ei ärsytäkään itse teko – olihan naisellakin vastuu: hän tiesi, että Minkkisellä on 7-vuotias tyttö (eli lapsiarkea ei ole aikaisemminkaan jaksettu kovin pitkään) ja vaimo tiesi myös, että mies on ennenkin ”rakastunut” parisuhteen ulkopuoliseen ihmiseen.
 
Eikä tästä mitään tuomiotakaan ole tulossa. Tässä maassahan saa tärvellä vaikka kuinka monta perhettä. Käsittääkseni ruokkomaksujakaan ei tarvitse enää neljännestä lehtolapsesta maksella. Eli Samille terveisiä, että seuraavan hoidon jälkeen valtion piikki aukeaa.
 
Minkkisessä ei ärsytä myöskään se, että hän on luonut itsestään parisuhdegurua ja sen jälkeen toimii aivan toisin kun näistä lässytyksistä voisi päätellä… Tästä videosta voit nähdä “miten pääset maaliin asti.” Se tiedetäänkin, millä tavoin Minkkinen itse hoitaa hommat maaliin.
 
Mutta mikään näistä ei ole ongelma. Ei sanojen ja tekojen räikeä ristiriita. Ei moraalittomuus. Minkkinenkin on vain mies. Mies, jolla on vahvat vietit. Mikä Minkkisessä ärsyttää on jatkuva yritys muuttaa musta valkoiseksi, jatkuva sokerikuorruttaminen.
 
Minkkisen mukaan hänen toiminnassaan oli kyse ”rohkeudesta”. Höpölöpö. Siinä ei ole mitään rohkeaa, että joutuu kertomaan jotain mikä tulisi muutenkin selville. Sekään ei ole rohkeaa, että rakastuu parisuhteen ulkopuoliseen ihmiseen, kun lapsi ei vielä edes osaa kävellä.
 
”Ihmisten edessä” seisominen voi vaatia voimia, mutta sinne mies on itse aktiivisesti pyrkinyt.
 
Viimeaikoina Minkkinen on kunnostautunut uhriutumisessa. Hän kirjoitti narsistin uhriksi joutuneesta naisesta ja keräsi tästä myötätunnon itselleen. Viime sunnuntaina hän kertoi saamaastaan asiattomasta uhkailuviestistä ja sai myötätunnot itselleen.
 
Hämäysstrategia näyttäisi toimivan ja juuri tämä tekee Minkkisestä mielenkiintoisen ilmiönä.
 
On mielenkiintoista havainnoida kasvavan itsepetoksen määrää ja millä keinoin mies yrittää kiillottaa sädekehäänsä. Tietyllä tavalla hänen uskottavuutensa parisuhdeasioissa on mennyt – se pistää hänet kiipeliin, koska parisuhdeasiat olivat hänen ”juttunsa”.
 
Toisaalta on muistettava, että epäonnistumiset eivät diskvalifio henkilöä jakamasta vinkkejä. Jotain ymmärrystä kuitenkin olisi hyvä olla. lähes eeppisesti Minkkinen sekoittaa amor- (romanttinen rakkaus) ja eros- (intohimo ja seksuaalinen rakkaus) rakkauden.
 
Romantiikko kestää huonosti väljähtynyttä intohimoa. Rakastumisen sijaan tulisi oppia rakastamaan; muuten on tuomittu etsimään yhä uudelleen uuden kumppanin mukana tulevaa dopamiini- ja serotoniinihumalaa.
 
Valitettavasti veikkaan, että pätkäsuhteet tulevat Minkkiselle jatkossakin tutuiksi. Kuten viime viikolla kirjoitin: ihminen harvoin syyttää itseään mistään. Lehtijutuista tullut “en kadu mitään” -asenne vahvistaa käsitystä, että Minkkinen tulee toistamaan syklinsä.
 
Onneksi neljännen lapsen ruokkomaksut maksaa sitten valtio.
 
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

3 vastausta artikkeliin “Lisää havaintoja Sami Minkkisestä”

  1. HyvyysLuoHyvyyttä sanoo:

    “Toisaalta on muistettava, että epäonnistumiset eivät diskvalifio henkilöä jakamasta vinkkejä. Jotain ymmärrystä kuitenkin olisi hyvä olla. lähes eeppisesti Minkkinen sekoittaa amor- (romanttinen rakkaus) ja eros- (intohimo ja seksuaalinen rakkaus) rakkauden.

    Romantiikko kestää huonosti väljähtynyttä intohimoa. Rakastumisen sijaan tulisi oppia rakastamaan; muuten on tuomittu etsimään yhä uudelleen uuden kumppanin mukana tulevaa dopamiini- ja serotoniinihumalaa.”

    Hyvin yksiulotteinen käsitys rakkaudesta, koska jokainen kokee rakkauden eri tavalla. Lisäksi, onko väärin, jos haluaakin loppuelämänsä vain rakastua eikä elää väljähtäneissä suhteissa? Mitä, jos ihminen yksinkertaisesti ei vain pysty pitämään rakkauttaan yllä kauaa (eli esim. reagoi hormoonitasojen muutokseen voimakkaasti menettäen tunteensa. Ylipäänsä esim. masennus ja masennuslääkkeet voivat viedä tuneet. Mitä jos kirjoittajalla olisi esim. tällaisia ongelmia. Sinähän et sitä voi tietää.). Onko se väärin? Mikä sinä tai kukaan olet sanomaan, että monogaaminen “ollaan ikuisesti yhdessä” -rakkaus on ainoa oikea? Itse koen, että yksikään ero ei ole turha. Kyllä ihmiset pysyvät yhdessä, jos sopivat toisilleen juuri siinä vaiheessa elämää. Jos eivät, on parempi erota, kuin masentua yhdessä, mikä vaikuttaa lapsiin hurjasti enemmän. Jokainen syntyy tänne itseään varten, tällöin on oikeus elää sellaista elämää, millä tekee itsenä onnelliseksi (toki ei saa muita tahallaan vahingoittaa). Myös, jos tekee lapsia, tulee nämä priorisoida. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vanhemman tulee kärsiä (rakkaudettomassa parisuhteessa todellakin kärsii, onko sinulla kokemusta?). Vanhempien riitely myös vaikuttaa hyvin negatiivisesti lapseen.

    Toki ideaalitilanne on aina kaksi vanhempaa samassa taloudessa, mutta elämä ei ole aina ideaalia. Kahdessa kodissa voi myös nähdä hyvääkin: vanhemmat saavat omaa aikaa ja tällöin kun he saavat lapsen taas kotiin, he keskittyvät tähän 100 %. Näin ollen lapseen keskitytään aina 100%. Tätä ei välttämättä tapahtuisi, jos vanhemmat asuisivat yhä yhdessä ja kärsisivät toistensa läsnäolosta.

    Ylipäänsä, onko mitään hyvää koskaan saatu aikaan syyllistämisellä ja parjaamisella? Eikö perhetragedioita synny juuri siksi, että syyllistetään. “Vanhempien tulee jaksaa olla aina läsnä, vahnempien tulee turvata hyvä toimeentulo lapsille, vanhempien tulee siivota ja jaksaa olla vielä kivoja puolisolleen iltaisin….” Sitten kun vanhempi ei jaksakaan, ei siitä uskalletakaan puhua ääneen, koska joku kaveri, kuten esim. sinä, kritisoi sitä kovaan ääneen.

    Ja niin. Mitä tulee tuohon, että oletat asioita bloggaajan suhteesta ja elämästä, niin c’mon, ethän sinä tiedä juuri mitään. Et sinä tiedä onko uusi suhde intohimoinen (kirjoittamasi ns. erosrakkaus) vai ihan vain mentaalinen. Sinä et tiedä, mitä heidän suhteessaan on tapahtunut. Tässä tilanteessa luultavasti ei mitään vakavaa, mutta sitähän me emme tiedä. Sinä et myöskään voi kirjoittaa, että: “Eilen Minkkinen ihmetteli miksi hänen vanhemmuus on kyseenalaistettu. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka mies keksii syytöksiä, joita häneen ei ole kohdistettu. Ei hänen vanhemmuuttaan ole kyseenalaistettu – on vain todettu, että yhdestä vauvasta tehtiin rikotun perheen lapsi.”. Ethän sinä tiedä, millaisia kommentteja hän on saanut? Ethän sinä voi tietää, onko hänen vanhemmuuttaa kyseenalaistettu jonkun toimesta? Pääsetkö sinä käsiksi hänen sähköpostiosoitteeseensa esimerkiksi?

    Tämä blogi on ihan kuin 7päivää-iltapäivälehti, joka on vain yritetty pukea “asialliseksi ja viisaaksi” käyttämällä hienoja sanoja ja fraaseja ja tyrmäämällä etukäteen mahdollisia vasta-argumentteja faktoilla, jotka eivät edes päde. Vau, äikäntunnilla on tosiaan oltu.

    Mitä jos sittenkin muuttaisit maailmaa muka-nokkelan-nälvimisen sijaan rakkaudella? Tukemalla perheitä, joilla on vaikeaa, tekemällä hyväntekeväisyyttä, kirjoittamalla ihmisistä, jotka ovat mielestäsi onnistuneet erityisen hyvin jne.

    Kokeile edes? On kiva lähteä täältä maailmasta niin, että on käyttänyt elämänsä johonkin hyvään pahuuden lietsomisen sijaan.

  2. MachoAlpha sanoo:

    Minkkinen on auervaara 2.0, lipevä ja itserakas. Häntä puolustelevat naiset ovat samoja tyyppejä jotka lähettävät säästönsä pulaan joutuneelle nigerialaislentäjälle tai rakastuvat vankilassa istuviin murhamiehiin.

    Hämmentävää mihin turhanpäiväisellä lässytyksellä voikaan päästä? Todella taitavasti hän pyrkii ja onnistuu ohjaamaan lakeijoidensa mieliä pois itse asiasta eli kaksinaamaisuudestaan ja pyrkyryydestään. Eipä säälitä hänenlaisiinsa lankeavien ruikutukset enää lainkaan. Mitään rohkeaa saati avointa en ole hänen teksteissään ja toiminnassaan ikinä havainnut.

  3. Nimetön sanoo:

    Hei Mikael, kirjoitit sanasta sanaan ajatukseni Minkkisestä! Hyvin kiteyteytetty. Kun siitä raukasta ei saisi pahaa sanaa sanoa koska elämä on ja hän on oikeutettu kaikkeen. Mutta selkärangatontahan tuo meininki on ja piste.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.