Häpeä ja syyllisyys

/
Share

 
Havaintoni mukaan, jotkut kantavat syyllisyyttä ja häpeää aivan liikaa – toiset taas eivät tunnu tuntevan näitä tunteita ollenkaan. Brené Brownin määritelmän mukaan häpeän ja syyllisyyden ero on tämä: häpeä on henkilökohtaista – jotain, mitä olet. Sen sijaan syyllisyyttä tunnet teoistasi. Eli syyllisyys on jotain mitä olet tehnyt, häpeä jotain mitä olet.
 
Lisäisin tähän kolmannen seikan: häpeää voi tuntea myös siitä, mitä itse luulee olevansa.
 
Kummatkin tunteet ovat lähtöisin useimmiten sisäisiltä demoneiltamme, jotka ovat julmia ja armottomia. Meidät on opetettu lapsesta asti tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä, koska se on vahva keino hallita; tarkoitusperät olivat hyvät, mutta ne synnyttivät vahvat kahleet.
 
Toisaalta asialla on toinenkin puoli: kaikki syyllisyys ja häpeä eivät ole pahasta. Häpeän tunteminen esimerkiksi köyhyydestään on mielestäni turhaa, vaan entäpä tyhmyydestä? Eikö juuri tämä tunne pistä ihmistä liikkeelle kohti parempaa? Syyllisyyden tunteminen esimerkiksi toisten ihmisten kaltoin kohtelusta on taas terveen mielen merkki, mutta entäpä asioista, joihin ei voinut vaikuttaa?
 
Häpeä on syyllisyyttä vaarallisempi tunne, koska se on enemmän kahlittuna ajatuksiin itsestämme ihmisenä.
 
Kummankin suhteen useat ovat kuitenkin itselleen liian ankaria. Ehkäpä olisi tärkeä ruoskia itseä vähemmän ja yrittää päästä reflektiiviseen oppimiseen nopeammin, korjata kurssi? Kenties, jos voisit palata siihen hetkeen ja nähdä vielä kerran mitä silloin uskoit ja itsellesi uskottelisit – ymmärtäisit, ettei ollut muita vaihtoehtoja? Kaiken oli käytävä toteen, koska se kävi. Tämä on filosofia, jota voisin kutsua vaikkapa jälkideterminismiksi.
 
Jälkideterminismi. Kun ajattelu käy vahvaksi, pitää keksiä uusia sanoja. Joskus muuten tuntuu, että olisi pitänyt lähteä lukemaan psykologiaa taloustieteiden sijaan. Elämä on lyhyt. Kirjoitan ensi viikolla lisää, kuinka syyllisyydestä ja häpeästä pääseminen edellyttää anteeksiantoa.
 
 

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Yksi vastaus artikkeliin “Häpeä ja syyllisyys”

  1. Nimetön sanoo:

    Brené Brown on kirjoittanut teemasta paljon. Kannattaa katsoa myös hänen TED-talkseja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.