Groupie High School

/
Share

 
OSA 1. MUSTANG
 
Hänenkaltaistensa vuoksi säädetään nopeusrajoituksia ja pystytetään liikennemerkkejä.
 
Vinny Olavin kurvatessa koukkamaan minut Mustangillaan käy mielessäni, että meillä on tulipalokiire – mihin – sitä en tiedä. Pian paljastuu, että rokkimies vain sattuu pitämään nopeista kiihdytyksistä sekä äkäisistä jarrutuksista.
 
Hän heittää tupakan suuhunsa ja selvittää virnistäen filosofiaansa:
 
– Kutsun tätä ultra-chilliksi-elämäntavaksi.

– Mitä se pitää sisällään?

– Rokkia, snoukkaamista, surffaamista – hemmetti – kaikkea siistiä, saatana.

– Minulla ei tulisi ensimmäisenä mieleen surffaaminen teidän biiseistä.

– Ootko sä koskaan surffannut?
 
Hymähdän myöntäen, etten ole. Vinny jatkaa:
 
– Mä oon saanut tatsia biisien kirjoittamiseen surffauksesta. Ne on ehkä enemmän sellaisia vitun isoja aaltoja, voiks kuvitella, oot venannut hetken ja SIT SE TULEE. Sä ratsastat siellä surffilaudan päällä, ja se on siinä-ja-siinä kaadutko ja…

– Vaaran tunne?

– No just se, perkele!
 
Samassa liikennevalot vaihtuvat keltaisiksi, Vinny painaa pysähtmisen sijaan lisää kaasua. Tietenkin.
 
– Mikä sun lempikirja on?

– Ai mun lempikirja? Ehdottomasti Dorian Grayn muotokuva.

Oscar Wilde? ”Pystyn vastustamaan kaikkea muita paitsi kiusauksia.” Eikö se ole se?

– Kyllä – se on allegoria, jossa Wilde kiteyttää täydellisesti sisäisen ja ulkoisen kauneuden suhteen.

– Mitä sen sanoma sulle merkitsee?

– Voit olla nykymaailmassa vain jompaakumpaa… Ihmismieli myrkyttyy ja pyrkii rappiolle hyvin helposti. Dorian on ulkoa kaunis, sisältä ruma – kun taas maalaus turmeltumaton ”sisäisesti”, mutta ulkoa hirvittävä. Näin mä sen käsitän. Plus, että Dorian muistuttaa mua itseäni jollain tavoin, hahaha! Tykkää elää reunalla, tärkeä ulkonäöstään – tiedätkö? Ehkä mä itse olen jotain maalauksen ja todellisen Dorianin väliltä.

 
PART 2. TREENIKÄMPÄT, MEET THE FUCKIN’ CREW
 
Matt Nitro istuu minua vastapäätä; raaputtaa vodkapullon etikettiä, kerää silpun, heittää sen sitten roskiin puolihuolimattomasti. Tiger L.A. virittelee kitaraansa, Wegster bassoaan. Jay Mickey ja Vinny jutustelevat pihalla bändin edellislevyn tuottaneen Timmy Loverin kanssa äänekkäästi höröttäen, oluttölkkejä sihautellen. Hitto, mitä porukkaa – nämähän taitavat oikeasti elää, kuten rokkaavat! Minä olen tullut tänne tekemään juttua, joten hetken kuluttua tiedustelen Matt Nitrolta, mikä musiikkibisneksessä on tällä hetkellä eniten perseestä.
 
– Albumien ja julkaisujen kokonaisuudella ei tunnu olevan sinänsä merkitystä kuuntelijalle. Järjettömän hashtag-vyöryn sekä sensaatiohakuisuuden saattelemana julkaistaan aluksi single, josta ihmiset jaksavat hetken vouhottaa – kunnes puheenaihe vaihtuu muutaman viikon jälkeen seuraavaan vastaavaan biisiin tai artistin kohautukseen.

– Kertakäyttökulttuuri on vienyt ihmiseltä itseltään kokemuksen nauttia levystä kokonaisuutena?

– Just näin. Esimerkiksi levyn kansitaide, kappaleiden muodostama kokonaisuus, on jäänyt täysin digiaikakauden yksittäisten raitojen jalkoihin. Ihmiset eivät enää osta musiikkiaan fyysisenä kopiona tai kerkeä nykyajan kiireelliseltä mothafuckin’ lifestyleltä istumaan alas aidosti kuuntelemaan.

 
PART 3. WINGER BAR, OULU
 
Groupie High Schoolin uusin albumi High-Class Addiction on otettu hyvin vastaan – miksipä ei, jos lyriikoissa meininki on tämänkaltaista:
 
I’ve got addiction to all that shines

I’ve got addiction to blurred lines

There’s a reason to stay alive

We call it High-Class Addiction, baby!
 
– Mitkä ovat suurimmat muutokset siitä, kun aloititte tuntemattomana bändinä?

– Soitetaan koko ajan parempia keikkoja. Suuri edistysaskel oli, kun saatiin Mickey rumpujen taakse. Mentiin jokainen musiikillisesti sata valovuotta eteenpäin kertarysäyksellä.

– Mikä sun mielestä selittää sen, että osa bändeistä breikkaa ja toiset eivät?

– Mitä tarkoitat?

– Minkä näet syytekijöinä, että teillä on näin nopeaa tahtia paukkunut kymmenen tuhatta Facebook-seuraajaa rikki?

– Pääasia, että tekee hyvää musaa, soittaa hyviä keikkoja. Totta vitussa Tukholman legendaarisen rokkiklubin Anchorin loppuunmyyminen oli kova juttu ja tietenkin esiintymiset Trash Fest Seiskassa, KuopioRockissa sekä Kivenlahtirockin bändiskaban finaalissa nostivat kuulijakuntaa, lisäksi me pidetään faneihin tosi paljon yhteyttä bookissa.
 
Ennen keikkaa jututan lakiarikkovan söpöä goottirocktyttöä, jolla mustat hanskat, hihaton Groupie High School -paita, ihollaan enemmän tatuointeja kuin minulla.
 
– Mikä sun mielestä tekee juuri tästä bändistä erikoisen?
 
– Luulen, että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että bändi on aidosti vaarallinen ja vaikuttava kaikenmaailman cliche-kasari-retro-hirvitysten joukosta. Biiseissä on jotain sanomaakin, se on myös ainutlaatuista, että jokainen yhtyeen jäsenistä on jollain omalla tavallaan mielenkiintoinen. Eikä poikien hyvästä soitto- sekä esiintymistaidostakaan ole mitään haittaa, hahaha.
 
– Keikka alkaa räjähtävästi – Vinny rokkaa lähes eturivin tyttöjen nenien yläpuolella. Moneyshot situation. Muistan solistin surffivertauksen aiemmin päivältä; epäilemättä hän on saanut nopeasti koko yleisön surffilautansa päälle. Uhkaa, pelkoa sekä säkenöiviä tulipalloja ilmassa. Vaaraa. Bändi rokkaa kuin tuomiopäivän koittaessa – havaitsen, kuinka tyttö mustissa käsineissään eturivissä ristii sormensa rukoukseen. Äkkiä tunnen nousevani ilmaan.
 
 
Groupie High School keikalla lähitulevaisuudessa:
 
26.2.2016 Hevimesta, Oulu (w/ Santa Cruz & Block Buster)

5.3.2016 Caio, Kaijonharju

19.3.2016 Alppila Feast

25.3.2016 Winger Bar Acoustixx

16.4.2016 BASH, Kiiminki

16.4.2016 Wood Bar, Oulu

29.4.2016 Winger’s May Day 2016

8.6.2016 Torvi, Lahti

10.6.2016 Bar Bäkkäri, Helsinki (w/ Rust N’ Rage)
 
 

 
Mikael Huikarin sunnuntaiblogi

Share
Voit kommentoida artikkelia jättämättä yhteystietojasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.